4.4. Ulkomuoto
Rotumääritelmän mukaan lunnikoiran yleisvaikutelma on suorakaiteen muotoinen pystykorva, pieni, notkea ja suhteellisen kevyt. Sukupuolileima on selvä.
Narttujen säkäkorkeus on 32-35cm ja urosten 35-38cm. Paino 6-8kg. Koirien kokoon tulee kiinnittää huomiota., sillä koko on ollut lunnikoiran tärkeä ominaisuus. Rotumääritelmän mitoissa oleva koira mahtui liikkumaan lunnilinnun pesäkäytävissä, jotka sijaitsevat ahtaissa onkaloissa vuonojen reunoilla tai rannikon tuntumassa olevilla jyrkillä kallioilla.
Koirien koko on kasvanut. Tällä hetkellä lähes puolet uroksista on joko säkäkorkeuden ylärajalla tai sen yli. Kartoituskyselyn vuodelta 2008 mukaan
uroksista 25% (3/12) on alle ylärajan, 41,66% (5/12) on ylärajalla ja 33.33 % (4/12) on yli ylärajan. Koon kasvamiseen on kiinnitetty huomiota myös rodun kotimaassa Norjassa.
Mm. ongelmana 2005 ruotsalaiset mainitsevat RAS-luonnoksessaan (Rasspecifik AvelStrategi) esiin tulleina joitain todella huonoja purentoja ja siihen he toivovat kasvattajien kiinnittävän huomiota.
Koiran koon ja notkeuden lisäksi lunnikoiran rakenteessa on useita käyttötarkoituksesta johtuvia erikoisuuksia, joita muissa roduissa ei esiinny. Näitä erityisominaisuuksia ovat mm. sen joustavuus, käpälät ja varpaisto.
Lunnikoiran lapojen lihakset ja jänteet ovat niin joustavat, että koira pystyy levittämään eturaajansa sivulle. Sen ylimmäisen niskanikaman liitos on poikkeuksellisen joustava, jonka vuoksi koira pystyy taivuttamaan päätään taaksepäin niin, että se miltei koskettaa selkää.
Ehkä selvimmin havaittava erikoisuus ovat lunnikoiran varpaisto ja huomio monesti ensinnä kiinnittyy etuvarpaisiin. Etukäpälissä on 6 varvasta, joista 5 itse käpälässä. Näissä viidessä varpaassa on kolme niveltä ja vahva jänne- ja lihasrakenne. Sisäpuolinen ”ylimääräinen” varvas koskettaa ideaalitapauksessa maata. Ylinnä sisäsivulla on kaksinivelinen kannusvarvas. Takana on 6 varvasta, joista 4 itse käpälässä. Takakäpälissä on vahvat luulliset kaksoiskannukset. jotka parhaimmillaan saattavat jopa hipoa maata. Ylimääräiset varpaat auttoivat koiraa sen kiipeillessä kallioilla lunneja etsimässä ja ryömiessä ahtaissa pesäkäytävissä. Rodulla esiintyy varpaiden rakenteen vaihtelua. V.2008 kartoituskyselyssä 83,87 % oli rotumääritelmän kuvaama varpaisto.
 
Lunnikoiran liikkeet poikkeavat muista roduista. Sen piti liikkua tehokkaasti ylös ja alas jyrkillä kallioilla. Tässä sen ylimääräiset varpaat ja polkuanturat tulivat suoraan kosketukseen alustan kanssa. Alastulossa koiralla oli apua siitä, että se liikkui leveästi edestä ja ahtaasti takaa. Lunnikoiran erityisen vispaavat ulkokierteiset liikkeet ovat yhteydessä koiran hyvin elastiseen ja taipuisaan lihaksistoon ja etulisävarpaiden jännelihasrakenteeseen. Etuliikkeille on ominaista tietty jäykkyys, koska koira ei välttämättä ravissa taivuta kyynärniveliään paljoakaan. Koiran tuleekin siis olla suhteellisen leveä edestä ja sillä tuleekin olla suhteellisen ahtaat takaliikkeet. Takalisävarpaat saattavat koskettaa toisiaan koiran liikkuessa ravissa.
Lunnikoiralla on isoa keskikokoa olevat tyvestä leveät korvat. Suojatakseen korviaan onkaloiden pölyltä ja tippuvalta vedeltä se pystyy supistamaan korva-aukkonsa rustoa niin, että korvalehti taittuu taakse tai eteen-ylös ja sulkee korvakäytävän.
Leikkaava purenta on toivotuin, mutta myös epätasainen purenta, tasapurenta ja lievä alapurenta hyväksytään. Välihammaspuutokset ylhäällä ja alhaalla molemmin puolin hyväksytään ja niitä myös esiintyy.
S  allitut purennat Virheelliset purennat
Leikkaava Tasapurenta Käännetty saksipurenta Yläpurenta tai selvä alapurenta
purenta tai niukka alapurenta
Lunnikoiralla tulisi olla pehmeä pohjavilla ja lyhyt, karkeahko päällyskarva. Jonkin verran esiintyy karvapeitteen liiallista pehmeyttä.
Tällä hetkellä rodulla ei ole liioiteltuja ominaisuuksia, jotka voisivat altistaa rodun koirat terveydellisille ongelmille.
Rotumääritelmä LIITE 3
5. YHTEENVETO AIEMMAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA
Lunnikoirien ensimmäinen jalostuksen tavoiteohjelmaa laadittiin v.2006 ja oli voimassa v. 2011 loppuun. SKL-FKK:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksyi lunnikoirien JTO:n 25.1.2007.
Aiemman jto:n tavoitteita ovat olleet tehollisen populaatiokoon kasvattaminen, sukusiitos-% pitäminen alle 6,25%:ssa laskettuna 5 sukupolvella sekä rotumääritelmän mukaisten, terveiden lunnikoirien jalostaminen pyrkimällä ennaltaehkäisemään elinkykyä ja elämän laatua alentavia periytyviä sairauksia.
Sukusiitos-% viimeisen 10 vuoden ajalta on ollut 0,22%-3,27% (Kennelliiton jalostustietojärjestelmä).
15:sta eniten jalostukseen käytetystä uroksesta kahdella on jälkeläismäärä ylittynyt suositellusta jälkeläismäärästä.
Geenipohjan mahdollisimman laaja käyttö ei ole onnistunut ja yhdistys pyrkii kannustamaan jäsenistöä ja kasvattajia käyttämään mahdollisimman monia eri lunnikoiria jalostukseen. Lisäksi rodussa esiintyy intestinaalilymfangiektasiaa.
Suomen Lunnikoirayhdistys on julkaissut vuosittain tilastot rekisteröinneistä ja virallisista terveystuloksista. Terveyskartoitus on toteutettu v.2008
6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA toteutus
Lunnikoira säilyy hyväluonteisena ja terverakenteisena seurakoirana ja geenipohjan laajeneminen turvaa rodun tulevaisuuden.
Tavoitteena on jalostaa rotumääritelmän mukaisia terveitä lunnikoiria ja pyrkiä ennaltaehkäisemään sellaisten periytyvien vikojen ja sairauksien leviämistä, jotka alentavat koiran elinkykyä tai aiheuttavat sen elämän laadun alenemisen. Koirien rakenteen ja terveyden tulee olla sellaiset, että ne pystyvät toimimaan seuralaisina ja että niiden kanssa pystyy osallistumaan monen koiraharrastuksen harjoituksiin.
Tavoitteena on vaikuttaa kasvattajiin niin, että kasvattajat harjoittaisivat suunnitelmallista rodunjalostusta. Näiden lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota geenipohjan laajuuteen, terveydellisiin seikkoihin, ulkomuotoon ja luonteeseen.
Rotuyhdistyksen yhtenä tärkeimmistä jalostustavoitteista on tehollisen populaatiokoon kasvattaminen. Pyritään huolehtimaan jalostukseen käytettävien koirien määrästä niin, että jalostusuroksia on enemmän suhteessa narttuihin. Harkittuja astutusmatkoja ulkomaille suositellaan, kuten myös harkittuja uusien koirien tuomista maahan.
Tavoitteena on yhdistelmän sukusiitosasteen pitäminen alle 6,25%:ssa, laskettuna 5 sukupolvella.
Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla terveitä ja hyväkuntoisia. Koiran omistajien toivotaan kertovan yhdistykselle myös muista ilmenneistä ongelmista, vioista ja sairauksista, niiden hoidosta ja etenemisestä. Tietoa tullaan jatkossakin keräämään esimerkiksi kartoituskyselyn avulla ja toivomuksena on, että tietoa saadaan avoimesti.
Luonteen huomioiminen jalostuksessa on tärkeää. Tavoitteena on käyttää jalostukseen koiria, jotka ovat luonteeltaan tasapainoisia, itsevarmoja ja niillä on terve hermorakenne.
Tavoitteena on säilyttää rodun erinomainen taso Suomessa, jolloin tulee kiinnittää erityistä huomiota kokoon ja rodun erityispiirteisiin.
6.2 Suositukset jalostuskoirille ja yhdistelmille
Koiraa, joka todistetusti sairastaa jotakin vakavaa ja koiran pidon kannalta merkittävää perinnöllistä sairautta ei tule käyttää siitokseen.
Nartun tulisi olla vähintään 18 kuukauden ikäinen ennen ensimmäistä astutusta. Ensikertalaisen nartun yläikärajaksi suositellaan 5 vuotta ja jo synnyttäneen nartun yläikärajaksi 8 vuotta. Narttu ei saa olla yli 5-vuotias saadessaan ensimmäiset pennut ilman perusteltua syytä. Uroksen tulisi olla vähintään 12 kuukauden ikäinen käytettäessä sitä ensimmäistä kertaa siitokseen.
Jalostukseen käytettävällä koiralla tulisi olla näyttöä sen luonteen ja ulkomuodon sopivuudesta suvunjatkamiseen; koiralla on mieluiten vähintään yksi näyttelytulos arvosanalla ”erinomainen”, ”erittäin hyvä” tai ”hyvä”.
Rotumääritelmässä luetellut hylkäävät virheet ovat vikoja, joita jalostuksessa tulisi välttää. Arkoja tai aggressiivisia koiria ei tule käyttää jalostukseen. Seurakoirana oleminen on myös käyttöominaisuus, siksi luonteen huomioiminen jalostuksessa on tärkeää.
Matador-jalostusta tulee välttää. Suositus on ettei yhden uroksen elinaikainen pentumäärä ilman perusteltua syytä ylitä 18 pentua. Uroksen omistajan on osaltaan huolehdittava ettei pentumäärä ylity. Myös nartun omistajan on syytä kiinnittää huomiota rodun teholliseen populaatioon.
Uroksen omistajan ei tulisi antaa urostaan huonokuntoiselle tai epätyypilliselle nartulle. Hänen tulee varmistaa, että astutettava narttu täyttää jalostusyksilön vähimmäissuositukset. Uros tulee poistaa jalostuksesta, mikäli sen todetaan merkittävästi periyttävän jotain virhettä tai sairautta.
On suositeltavaa käyttää mahdollisimman monia eri uroksia ja narttuja, kuten myös harkittuja astutusmatkoja ulkomaille ja harkittua tuontikoirien käyttöä. Myös vanhempia, edelleen terveitä koiria kannattaa ottaa jalostuskäyttöön. Koira, jolla on alhainen keskinäinen sukulaisuus suhteessa koko populaatioon, on arvokas jalostuseläin.
Kasvattajan vastuu
Kasvattajan tulee toimia hyvän kenneltavan mukaisesti. Kasvattaja on yksin vastuussa kasvattamistaan pennuista. Kasvattajan tulee valita nartulleen suositukset täyttäviä uroksia. Kasvattajan on oltava rehellinen omassa kasvatustyössään ja oltava kunnioittava myös toisten kasvatustyötä kohtaan. Kasvattajan tulee käyttää jalostukseen vain sellaista narttua, joka täyttää jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset ja poistaa narttu jalostuksesta, jos sen todetaan periyttävän merkittävästi jotain sairautta tai virhettä. Kasvattajan tulee välttää matadorijalostusta käyttämällä mahdollisimman monia erilinjaisia koiria jalostukseen.
Kasvattajan työ on suunnitelmallista niin, että hän kasvatustyöllään edesauttaa koirakannan pysymistä terveenä ja populaation pysymistä laajana. Kasvattajan tulee seurata pentujen kehitystä ja tarvittaessa neuvoa ja opastaa omistajia heidän ongelmissaan.
Kasvattajaa suositellaan allekirjoittamaan Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumus ja käyttämään kaikissa sopimuksissaan SKL:n lomakkeita. Lisäksi kasvattaja luovuttaa pennun omistajalle rekisteritodistuksen, kirjalliset rodun hoito-ja ruokintaohjeet sekä tietoa rodun perinnöllisistä sairauksista, niiden merkityksestä ja kyseisen pennun mahdollisuudesta sairastua ja sairastumisen aiheuttamista toimenpiteistä ja niistä aiheutuvista mahdollisista kustannuksista. Kauppakirjaan merkitään kasvattajan tiedossa olevat mahdolliset terveydelliset riskit. Hänen oletetaan myös olevan SKL:n jäsen.
6.3 Rotuyhdistyksen toimenpiteet
Rodun tilanteen seuranta, tiedonkeruu ja kootun tiedon julkaiseminen ovat yhdistyksen tärkeimmät toimintakeinot.
Yhdistyksen pyrkimys on vaikuttaa kasvattajiin/lunnikoiran omistajiin tietoa jakamalla. Yhdistys kartoittaa mm. kyselyillä yleisimpien sairauksien ja vikojen esiintymisestä, ilmenemisestä sekä etenemisestä rodulla. Yhdistyksen tehtävänä on kattavan, puolueettoman ja monipuolisen terveystiedon kerääminen ja jakaminen,
pentuneuvonta ja jalostukseen liittyvistä asioista tiedottaminen ja kasvattajien opastaminen.
Jalostukseen käytettävän lunnikoiran tulee olla kaikin puolin terve.
Yhdistys seuraa myös urosten käyttömääriä ja laatii jälkeläistilastoja ja tiedottaa niistä.
Kannan säilyttämiseen terveenä voidaan vaikuttaa jalostusvalinnoilla ja mahdollisesti käytettävissä olevilla tutkimustiedoilla sekä tutkittujen koirien määrän lisäämisellä.
Geenipohjan säilyttämisen ja laajentamisen tavoitteeseen pyritään rajoittamalla urosten jälkeläismäärää, kannustamalla käyttämään jalostukseen ainakin kerran kaikkia terveitä rodunomaisia koiria ja pyrkimällä vaikuttamaan kasvattajiin niin, että maahan tuodut koirat sekä tehtävät yhdistelmät olisivat mahdollisimman paljon geenipohjaa laajentavia.
Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää rodulle ja sitä tullaan jatkamaan mahdollisimman paljon.
|
Yüklə 0.55 Mb.