Unnikoirien rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma
|
|  Yüklə 0.55 Mb.
|
3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIASuomen Lunnikoirayhdistys ry perustettiin 3.12.2000 Helsingissä ja merkittiin yhdistysrekisteriin 25.9.2001.Yhdistyksen toiminta kattaa koko maan. Lunnikoira on Suomen Seurakoirayhdistys ry:n (SSKY) alainen rotu ja Suomen Lunnikoirayhdistys ry on ollut Suomen Seurakoirayhdistys ry:n jäsenyhdistys vuodesta 2002 sekä Suomen Kennelliitto ry:n ja Uudenmaan kennelpiirin jäsen. Jäsenmäärä 31.12.2011 oli 108 joista varsinaisia jäseniä 90, perhejäseniä 13, nuorisojäseniä 3 ja ainaisjäseniä 2. Suomen Lunnikoirayhdistys julkaisee jäsenlehden 2 kertaa vuodessa ja jäsenkirjeen 1-2 kertaa vuodessa. Vuosittain ilmestyy vuosikirja, jossa on mm. rekisteröinnit ja näyttelytulokset. Yhdistyksellä on omat www-sivut (www.lunnikoira.fi). Lisäksi yhdistyksellä on oma pentuvälittäjä. Uudenmaan ja Tampereen alueella järjestetään aluetoimintaa; mm. lunnikoiratapaamisia ja näyttelykoulutusta. Kerran vuodessa yhdistys järjestää kesäpäivät jäsenistölleen. Erikoisnäyttely pidetään SSKY:n näyttelyn yhteydessä. Tarpeen mukaan yhdistys on yhteydessä muihin Lunnikoirayhdistyksiin. Suomen Lunnikoirayhdistyksen lehdet ja vuosikirja postitetaan Norjan Lunnikoiraseuralle Norsk Lundehund Klubb (1962). Suomen Lunnikoirayhdistyksellä ei tällä hetkellä ole jalostusneuvojaa eikä jalostustoimikuntaa. Yhdistys ylläpitää jalostusuroslistaa. Tarpeen vaatiessa jalostusasioissa voi kääntyä yhdistyksen hallituksen puoleen. SSKY on järjestänyt tuomarikoulutukset lunnikoirien osalta. Yhdistys osallistuu rodun erikoiskoulutuksiin. Rotu ei ole vielä kollegiorotu. Yhdistys on järjestänyt koulutusmateriaalin ja arvioitavat koirat paikalle.
4. rODUN NYKYTILANNE4.1. Populaation rakenne ja jalostuspohjaSuomeen ensimmäinen lunnikoira tuli v.1974. Hankolainen Meri Lönnqvist tuotti Norjasta nartun Urd av Enerhaugen vuonna 1974 ja Ruotsista uroksen Corro vuonna 1977. Ensimmäinen pentue syntyi Merihill-kenneliin v.1977. 1970- ja 1980-luvulla tuodut ja silloin Suomessa syntyneet pentueet eivät vaikuta nykyiseen kantaamme, sillä niitä ei käytetty edelleen jalostuksessa. Nykyinen kantamme perustuu 1990-luvun alussa ja sen jälkeen melko tasaisesti tuotuihin koiriin. rekisteröinnit v.1974-1994
Suomessa lunnikoirien vuotuiset rekisterimäärät viimeisen 10 vuoden ajalta ovat pysyneet suhteellisen pieninä; vaihdellen 14-37 yksilöön. Rodun huippuvuosi oli v.2006, jolloin rekisteröitiin ennätykselliset 37 koiraa. v.2011 rekisteröitiin 24 koiraa. Suomessa on vuoden 2011 loppuun mennessä rekisteröity yhteensä 422 lunnikoiraa. Pentueita on syntynyt tähän mennessä 140 ja niissä 402 pentua. Keskimääräinen pentuekoko on näin ollen 2,87 pentua pentuetta kohti. Rekisteröityjä tuontikoiria oli 49, joista 29 urosta ja 20 narttua. Maassamme arvioidaan tällä hetkellä olevan elossa noin 200 lunnikoiraa. (Tilanne 31.12.2011) Yhteenveto viimeisen 17 vuoden tilanteesta Suomessa
Tehollinen populaatio/vuosi v.1997-2011
Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Tehollinen koko kertoo, kuinka monen yksilön geeniversioita tietyssä rodussa tai kannassa on. Esim. lukema 50 tarkoittaa, että rodun perinnöllinen vaihtelu koostuu 50 eri koiran geeniversioista. Mitä pienempi tehollinen koko, sitä nopeammin rodun sisäinen sukulaisuus kasvaa ja sukusiitoksen välttäminen vaikeutuu. Tehollinen koko arvioidaan aina sukupolvea kohden, jonka pituus on seurakoirilla 4vuotta ja käyttökoirilla 5vuotta. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enimmillään neljä kertaa jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä. Paras tapa arvioida tehollista populaatiokokoa perustuu rodun keskimääräisen sukusiitosasteen kasvunopeuteen. Jos aineisto ei ole sukupuiltaan tarpeeksi täydellinen, voidaan käyttää jalostuskoirien lukumääriin perustuvaa laskentaa (Kennelliiton jalostustietojärjestelmä). Tämä antaa kuitenkin tehollisesta koosta yliarvion, koska oletetaan etteivät jalostuskoirat ole toisilleen sukua ja niillä on tasaiset jälkeläismäärät. Jos sukusiitosasteen kasvunopeuteen perustuva tehollinen koko on alle 50-100, rodusta häviää geeniversioita niin nopeasti ettei luonto pysty tasapainottamaan tilannetta. Silloin on keskityttävä säilyttämään mahdollisimman monen yksilön geenejä käyttämällä niitä kertaalleen jalostukseen. Toisaalta suurimmalla osalla roduistamme on kantoja myös ulkomailla, jolloin voi olla mahdollista tuoda maahamme ”uutta verta”. Monella rodulla ulkomailta ei kuitenkaan ole saatavissa sen erilaisempaa geenimateriaalia kuin kotimaastakaan. Taulukoissa käytetyt sukusiitosprosentit eivät anna aivan oikeaa kuvaa, sillä jalostuksessa on käytetty paljon ulkomaisia koiria joista tietokannassa olevat vanhemmat vain 3 sukupolvea taaksepäin ja osalla koirista on rekisteröintejä ensin ulkomaisella rekisterinumerolla ja sitten suomalaisella rekisterinumerolla. Luvut ovat kuitenkin suuntaa antavia. Vuosina 1986-2011 Suomessa jalostukseen on käytetty yhteensä 56 urosta, joista 43 Suomessa asuvaa ja 13 ulkomaista. Samalla aikavälillä Suomessa on jalostukseen käytetty 69 narttua. Suomessa kasvattajat ovat 90-luvulta lähtien seuranneet tarkoin Norjan ja Ruotsin jalostuskäytäntöä ja ohjeita. Tuontikoirilla suomalaiset kasvattajat ovat pyrkineet pitämään sukusiitoksen alhaisena ja jalostuspohjan mahdollisimman laajana.
Ruotsissa mikään yksittäinen ominaisuus tai näyttelytulos ei saa olla tärkeämpi kuin jalostukseen käytettyjen yksilöiden määrä. Tavoitteena on estää geenipohjaa kapenemasta ja säilyttää olemassa olevat verilinjat. Suomessa kasvattajat ovat itsenäisesti perehtyneet rotuun ja olleet yhteydessä naapurimaihin. He ovat seuranneet aktiivisesti ulkomailla, erityisesti rodun kotimaassa Norjassa, tapahtuvaa kasvatustyötä ja jalostusohjeita ja käytäntöjä. Suomalaiset kasvattajat ovat pyrkineet toteuttamaan omassa kasvatustyössään Norjan ja Ruotsin ohjeistusta. Suomessa suurimmassa osassa yhdistelmiä sukusiitosprosentti on alle 2% viidessä sukupolvessa. Jalostuspohjaa on pyritty laajentamaan tuomalla Suomeen tasaisen kasvavasti koiria pääosin Ruotsista ja Norjasta. Lisäksi koiria on tuotu Tanskasta ja USA:sta. Tärkeimpiä jalostuspohjaa kaventavia tekijöitä lunnikoirilla ovat mm. joidenkin yksittäisten koirien liian runsas jalostuskäyttö, rodun pieni geenipohja ja jalostukseen käytettyjen koirien vähyys. Rotu on kansainvälisesti erittäin homotsygoottinen. Jalostukseen runsaimmin käytetyt 15 urosta v.1996-2011
Jalostukseen runsaimmin käytetyt 15 narttua v.1996-2011
Kasvattajat LIITE 1 Jalostukseen käytetyt urokset ja nartut LIITE 2 Tuonnit 1989-2011
|