Unnikoirien rotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma
|
|  Yüklə 0.55 Mb.
|
Lunnikoirat muissa maissaLunnikoira on hyvin harvinainen. Niitä on vajaa kaksituhatta koko maailmassa; kuutisensataa Norjassa, kussakin muussa Pohjoismaassa noin 150 yksilöä ja saman verran Keski-Euroopassa. Pohjois-Amerikassa lienee pari sataa yksilöä. 4.2. Luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet4.2.1 Rotumääritelmän maininnat luonteesta ja käyttäytymisestä sekä rodun tarkoituksesta Voimassa olevan rotumääritelmän mukaan lunnikoira on luonteeltaan tarkkaavainen, energinen ja eloisa. Nykyisin lunnikoirat toimivat puhtaasti seurakoirina. Lunnit ovat rauhoitettuja eikä lunnikoiria ole enää vuosikymmeniin käytetty lunninmetsästykseen. Lunnikoirilla on kuitenkin metsästysvaistonsa jäljellä ja ne osoittavat edelleen kiinnostusta lintuihin. Rodun aiempi käyttötarkoitushan on ollut elävien lunnien ja niiden munien noutaminen pesäonkaloista ja näin ollen koirat ovat työskennelleet itsenäisesti, mutta isäntiensä lähituntumassa. 4.2.2 Luonne ja käyttäytyminen päivittäistilanteissa Luonteeltaan lunnikoira on valpas ja sosiaalinen. Sen luonteeseen kuuluu herkkyys, joka on huomioitava mm. koulutuksessa. Lunnikoiraa tulee kouluttaa ”pehmeillä” menetelmillä, jotta sen toimintakyky säilyy koulutustilanteissa. Vieraita kohtaan se on aluksi pidättyväinen. Monesti lunnikoira voi olla yhden ihmisen tai yhden perheen koira. Tulijoista se ilmoittaa erikoisella äänekkäällä haukulla, mutta se ei saisi olla aggressiivinen.
Koetuloksia löytyy agilitystä ja metsästyskoirien jäljestämiskokeesta (Mejä). Luonnetestattuja koiria on tällä hetkellä kuusi koiraa tuloksilla: +138p, +172p, +191p, +170p, +205p, +184p.
Rodun herkkyyttä kuvastaa omalta osaltaan molemmissa terveyskartoituksissa ilmenneet ongelmat sisäsiisteydessä, koirien ääniherkkyys ja eroahdistuksen yleisyys. V.2008 kartoituksessa (vastaukset 31 koirasta) 54,8 % lunnikoirista oppi hitaasti sisäsiistiksi ja osalla esiintyi puutteita aikuisiän sisäsiisteydessä. 41,9 % koirista reagoi ukkoseen, ilotulitteisiin tai muuhun paukutteluun tai oli muuta ääniarkuutta. 38.7 % koiria kärsi eroahdistusoireista, mikä ilmeni levottomana käytöksenä, läähättämisenä ja tärisemisenä, kun koira ymmärsi jäävänsä yksin kotiin. Kasvattajien tulisikin kehottaa omistajia totuttamaan lunnikoira pienestä pitäen niihin asioihin, joita se aikuisiälläkin tulee kohtaamaan.
4.3. Terveys ja lisääntyminen4.3.1. PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudetLunnikoira ei kuulu tällä hetkellä PEVISAAN 4.3.2 Muut rodulla todetut sairaudetLunnikoirilla on harvoin rakenteellisia sairauksia.Rodussa esiintyy alttiutta intestinaali lymfangiektasiaan (=lunnikoirasyndrooma), joka on ohutsuolen imusuoniston toimintahäiriö, johon liittyy rasva-/valkuaisaineen-vaihdunnassa tapahtuva häiriö ja suoliston ärsytystila. Diagnoosi tehdään yleisten oireiden ja veren alentuneiden albumiini- ja proteiiniarvojen perusteella, mutta lopullinen varmuus saadaan ainoastaan ohutsuolen alkuosan biopsianäytteestä. Sairaus on parantumaton. Lymfangiektasia voi esiintyä lievänä ja satunnaisena oireiluna esim. ripulina ja oksenteluna ja iho-oireina, mutta joskus taas rajuna ja hoitamatta parissa päivässä kuolemaan johtavana tilana. Lievissä tapauksissa koira voi satunnaisesti oksennella ja ripuloida muutamana päivänä. Sillä voi myös olla vatsakipuja. Monesti oireilu on niin vähäistä ettei omistaja pidä sitä minkään sairauden oireena. Sairastumisikä voi olla mikä tahansa. Hoitona on oireiden mukainen ruokavalio; yleensä vähärasvainen ja niukkaproteiininen ja tarvittaessa tukihoidot mm. nesteytykset ja antibiootit ja kaikenlaisen stressin välttäminen. Ruokavaliohoito on elinikäinen. Huolellisella hoidolla syndroomaan sairastunut koira voi elää laadultaan ja pituudeltaan lähes normaalin elämän. Intestinaali lymfangiektasian tekee ongelmalliseksi se, että tauti ilmenee yleisoireilla, kuten pahoinvointi, ripuli, kipu, nesteen kertyminen vatsaonteloon ja näitä oireita esiintyy monissa muissakin sairauksissa. Samoin alentuneita proteiiniarvoja esiintyy muissa sairauksissa kuten suolistotulehduksen yhteydessä. On esitetty arvelu, että lunnikoirilla saattaa olla yleisestikin matalammat veren proteiinitasot muihin rotuihin verrattuna. Suolistotulehdus ei tarkoita samaa kuin IL vaan suolistotulehdus voi olla oma sairautensa esim seurauksena yliherkkyysreaktiosta antibioottihoidossa. Vaarana on, että muita samankaltaisia oireita antavia sairauksia diagnosoidaan IL:ksi, koska sitä yleisesti pidetään rodun ongelmana. Kaikissa maissa on todettu lunnikoirilla IL:aa. Siitä on kirjoitettu ja sitä pidetään kaikkialla rodun suurimpana ongelmana. Varmaa tutkimustietoa sen yleisyydestä ei kuitenkaan ole, sillä missään ei ole tehty tuoretta kattavaa kyselyä ko. sairaudesta. Rodussa on raportoitu myös muualla muitakin sairauksia yksittäisinä tapauksina. Vuonna 2008 toteutetun terveyskyselyn mukaan 2 koiralla 31:stä on todettu IL. Vuoden 2008 alussa tekemässämme terveys- ja tilannekartoituksessa ilmenee, että monet lunnikoirat ovat alttiita vatsa- ja iho-oireille. Muutamia virallisia tutkimustuloksia löytyy mm. lonkkien, kyynärten, polvien, silmien ja sydämen osalta; tutkitut koirat ovat olleet pääosin terveitä. V.2008 kartoituskyselyyn osallistuneista esiintyi allergia / iho-oireita 25,8%. Nk. lunnikoirasyndroomaan liittyy tällaisia oireita. Rodussa esiintyy tois- tai molemminpuolisesti kivesvikaisia 18,7 %. (v.2008 terveyskartoitus) Laskeutumaton kives/kivekset aiheuttavat näille koirille terveysriskin lisääntyneen kiveskasvainvaaran vuoksi. Siksi on tärkeää, että kasvattajat suosittelevat piilokiveksen poistamista leikkauksella aikuisiässä. Lunnikoirien silmät vuotavat varsin herkästi. Ahtaat kyynelkanavat yhdessä pölyn ja vedon kanssa saavat silmät helposti ärtymään. Vuoto on yleensä ajoittaista ja loppuu itsestään. Yhdistykselle on ilmoitettu että, Suomessa on todettu kahdella koiralla SA-tauti (Sebaceous Adenitis) eli perinnöllinen ihosairaus, yhdellä lopulta kuolemaan johtanut munuaissairaus, yhdellä pitkälle edennyt katarakta eli harmaa kaihi yhdessä silmässä ja toisessa alkava, yhdellä Hornerin syndrooma toisessa silmässä eli silmän sympaattisen hermon vaurio, joka aiheuttaa vilkkuluomen esilletulon ja pupillan pienenemisen, yhdellä Cushing-syndrooma eli lisämunuaisen liikatoiminta, yhdellä koiralla patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno ja alentunut kuulo sekä havaittu poikkeavuutta näössä. Sa-tauti on ihon pintakerroksen häiriö, josta seuraa talirauhasen käytävän tukkeutuminen ja rauhasen tuhoutuminen. Syynä on epänormaali rasva-aineenvaihdunta. Sairautta tavataan pääasiassa nuorilla ja keski-ikäisillä aikuisilla koirilla. SA voi aiheuttaa karvanlähtöä, karvan laadun muuttumista jouhimaiseksi, karvattomia läiskiä, ihon paksuuntumista ja ihotulehduksia. Sairaus on periytyvä eikä siihen ole parannuskeinoa; hoitona on oireenmukainen hoito. Harmaa kaihi eli katarakta on silmän mykiön tai sen kapselin samentuma. Seurauksena on näkökyvyn heikkeneminen tai sen menetys riippuen samentuman laajuudesta. Katarakta voi olla perinnöllinen tai sen voi aiheuttaa muut syyt mm. aineenvaihduntasairaus, tulehdus, myrkytys, trauma tai korkea ikä. Nuoruuden harmaakaihi eli juveliini katarakta on yleensä perinnöllinen ja sitä esiintyy alle 6v. koirilla. Perinnöllisen kaihin tyypillisiä tuntomerkkejä ovat mm. muutoksen sijainti rodulle tyypillisessä paikassa linssissä yleensä molemmissa silmissä, muutos on etenevä ja samantyyppisiä muutoksia tavataan myös vanhemmissa/sisaruksissa. Ainakin Norjassa ja Tanskassa on joitakin PSS-tapauksia todettu myös lunnikoirilla. Sillä tarkoitetaan erilaisia epänormaaleja verisuoniyhteyksiä porttilaskimon ja alaonttolaskimon välillä. Toisin sanoen kyseessä on porttilaskimojärjestelmän sivuvirtaus. Tanskasta tullut tieto kuurosta lunnikoirapennusta 2000-luvun alussa. Yksi koira kuollut allergiseen lääkeainereaktioon toimenpiteen yhteydessä. Norjassa on tavattu kahdella koiralla patellaluksaatio. Norjan lunnikoiralehdessä 2/2006 kerrottiin koirasta, jolla on diagnosoitu SA-tauti. Yhdistyksen tietoon on tullut kaksi kaihitapausta Ruotsissa, viisi Suomessa (v.2012) sekä muutama kaihitapaus muualla Euroopassa. Yhdistys kirjaa ja seuraa yksittäisiä sairauksia, sillä jotkut niistä ovat mahdollisesti perinnöllisiä. Yhdistys haluaa saada tietoa, pysyvätkö sairaudet satunnaisina tapauksina vai alkaako niitä esiintyä enemmän Suomessa tai jossakin muussa yksittäisessä maassa tai eri maissa yksittäin samanaikaisesti. 4.3.3 Yleisimmät kuolinsyyt Kennelliittoon ilmoitettujen koirien yleisimmät kuolinsyyt v.2001-2011 (Kennelliiton jalostustietojärjestelmä) Yhteensä 10 vuoden ajalta on ilmoitettu 32 koiran kuolinsyyt.
Yksittäisiä sairauksia on ilmoitettu mm. ihon tai ihonalaiskudoksen kasvain, hermoston kasvain , sisäeriterauhasten sairaus, muu sisäeriterauhasten sairaus, sydänsairaus, muu sydämen sairaus tai vajaatoiminta. Keskimääräinen elinikä kaikista Kennelliitolle ilmoitetuista lunnikoirista kyseiseltä ajanjaksolta on 8v 5kk.
V.2008 terveyskyselyn mukaan narttujen osalta selvä juoksu oli 57,1%:lla (8/14), säännöllinen juoksu 35,7%:lla (5/14), ilman tuloksia jääneitä astutuksia 26,7%:lla (4/15). Aiemman terveyskyselyn mukaan epäonnistuneita astumisyrityksiä oli useammalla uroksella. 4.3.5 Sairauksille ja lisääntymisongelmille altistavat anatomiset piirteet Lunnikoirilla ei esiinny ulkomuotoon liittyviä anatomisia piirteitä, jotka altistavat rodun yksilöt sairauksille ja hyvinvointiongelmille. 4.3.6 Yhteenveto rodun keskeisimmistä hyvinvointi- ja terveysongelmista Lunnikoirien keskeisin terveysongelma on intestinaali lymfangiektasia. Lisääntymisen osalta ongelmakohtia ovat mm.epäonnistuneet astutusyritykset ja ilman tuloksia jääneet astutukset. Terveyskartoitus v.2005 ja 2008 LIITE 1 |