T urussa ja Ahvenanmaalla 19. – 22.8.2010
P ohjois-Savon Osuuspankkiliitto järjesti tämän matkan ja tarjosi peräti neljä punaista Petteri- linja-autoa eri reitteineen asiakkaiden käyttöön. Meitä matkustajia oli182. Olimme vain kerran yhteisessä tilaisuudessa, ruokailemassa Marieparkin ravintolassa Maarianhaminassa lauantai-iltana. Muutoin ohjelmat oli limitetty niin, että kaksi bussia liikkui yhtä matkaa. Jokaisessa bussissa oli kuljettajan lisäksi tietenkin osuuspankin edustaja emännöimässä ja ohjailemassa, jakamassa karkkia ja juomista, laskemassa, että kaikki olivat taas paikalla.
K äyntikohteissa joka ryhmällä oli oma opas. Olin tyytyväinen jokaisen oppaan ammattitaitoon, oli tietoa ja näkemystä, vauhtia ja huumoria.
Turun tuomiokirkossa käynnin yhteydessä tuli kerrattua oikeastaan koko Suomen historia 1200-luvulta lähtien ja historian tuntemus lisääntyi Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Käsityön taitajat olivat paikalla ajanmukaisissa asusteissa ja kertoivat omasta erityisosaamisestaan. Heidän tekemisiään olisi ollut mukava seurata pidempäänkin.
O nneksi päivällisen jälkeen oli pitkä vapaailta ja vierailin kummipoikani kodissa Kaarinassa. Sain ihailla pientä poikavauvaa, silloin vasta 5 päivän ikäistä. Hän ei vielä pitänyt suurta ääntä, uinaili milloin kenenkin sylissä. Vauvaa voi tuijotella ja ihmetellä kuinka kauan tahansa, tahatonta hymyä, käsien liikkeitä, silloin tällöin avautuvia tummia silmiä…Toivottelen mielessäni kaikkea hyvää tälle pienokaiselle!
Turussa verkkoalbumi, 16 kuvaa
Matka Ahvenanmaalle ja takaisin tehtiin Viking Linen punaisilla laivoilla. Tuttuja ovat jo ennestään. Varasin mennen tullen itselleni hyttipaikan, koska on tylsää harhailla kannella yli 5 tunnin matkaa, syöminen ja ostokset eivät kuitenkaan vie kauan aikaa. Tulomatkalla valitsin buffet-pöydän sillä edessä oli 8 tunnin bussimatka kotiin.
Maarianhaminassa olen käynyt kerran 80-luvulla vuokkojen kukkiessa toukokuun alussa. Matkasta jäi idyllinen ja aurinkoinen mielikuva ja tuntui siltä, ettei mikään ollut muuttunut. Nyt elokuussakin kuivahkon kesän jälkeen luonto näytti vehreältä ja kaikkialla oli siistiä, tiet hyviä, puutalot kauniisti maalattuja, purjelaivat satamissa. Palvelu oli erittäin ystävällistä myöskin suomenkielisille.
Bussimatkat mannersaaren sisäosiin olivat mielenkiintoiset ja bussissamme oli loistava opas, jolla oli koko ajan kerrottavaa näkemästämme ja kokemastamme. Hän kertoi asuneensa Ahvenanmaalla yli 50 vuotta, oli alun perin kotoisin Porista.
K astelholmin linna
K astelholmin linnan historia oli katsaus läpi vuosisatojen 1300-luvulta tähän aikaan asti. Linnaa on entisöity niin, että pääsimme kiertelemään sen eri osissa. Ylämuurilta on näkymä läheiselle golfkentälle ja pylväskatajia kasvavalle rinteelle. Sisäseinille viritetyissä kuvissa näimme, mitä toimintoja linnan eri kerroksissa oli ollut. Linna on toiminut myös Erik XIV:n vankilana ennen Turun linnaan siirtoa ja yksi osa linnaa viljavarastona.
Linna rakennettiin alun perin puolustuslinnakkeeksi 1300-luvulla. Sen jälkeen linnaa rakennettiin useaan otteeseen aina 1600-luvulle asti ja ajan myötä se sai entistä enemmän hallinnollista merkitystä. Kustaa Vaasa rakennutti sitä Ahvenanmaan kuuluessa Ruotsiin. Linna sijaitsi strategisesti valtakunnan poikki kulkeneen itä-länsi-kulkureitin varrella. Monesti linna tuhoutui tulipaloissa. 1600-luvun loppupuolella se hylättiin ja se alkoi rapautua. Hyvä oppaamme loihti silmiemme eteen kuvia menneistä ajoista, tuolla oli ennen keittiö, tuossa kaivo, tuonne heitettiin kaikki jätteet, tuolla seinämällä oli uuni ja hella, tässä oli ruokasali, ikkunoita joka suuntaan. Yhden ikkunan lasi maksoi härän hinnan, kallista oli! Koleaa oli linnan sisällä, vaatteiden päällä kullakin oli vielä paksu viitta. Kastellholm verkkoalbumi, 13 kuvaa
Tjudön viinitila
S aaren omenatarhat olivat kauniit ja hyvin hoidetut. Saimme vierailla Tjudön viinitilalla, joka sijaitsee kauniin ahvenanmaalaisen maalaismaiseman keskellä. Tilalla valmistetaan viiniä tilan omista hedelmistä ja marjoista, Västergårdsin omenaviiniä.
T judön viinitilalla kasvaa 16 000 omenapuuta ja omenatila on yksi Suomen suurimpia. Eri omenalajikkeiden lisäksi tilalla viljellään myös kirsikkaa suurehkossa mittakaavassa. Tilalla tuotetaan paljon muutakin omenoiden ja viinin lisäksi.
Tjudön viinitila tislaa viinaa tilan omista hedelmistä. Omenaviina on nimeltään Ålvados, nimi viittaa Åland-sanaan. Juoma on calvadoksen veroista, mutta nimeä ei saa käyttää. Pullot ovat kauniita, sisällä on esim. lasinen omena-, päärynä- tai kirsikkakoriste. Viinitila ei saa myydä vahvoja juomia, joten kurkistin laivan tax-free myymälästä pullojen hintaa – yli 70 euroa! Viinitilan omistaja kertoikin, että pelkkä pullo maksaa heille yli 20 euroa!
Nykyiset omenapuut ovat muodoltaan kuin naisen vartalo, iso helma, kapea vyötärö ja levenevä yläosa. Ne tarvitsevat tukikepit, ja saavat tukea myös toisistaan, sillä ne istutetaan riveihin hyvin lähelle toisiaan. Omenat on poimittava käsin, jotta pinta ei turmellu, siksi puut leikataan n. 3 metrin korkuisiksi. EUn direktiivin mukaan ykkösluokan myytävän omenan kuuluu olla vähintään 6 cm läpimitaltaan. Ja punaiset omenat menevät parhaiten kaupaksi. Tjudössä on kymmenkunta latvialaista työntekijää, jotka eivät kuulemma enää kaivanneet takaisin kotimaahansa..
 
Bomarsundin linnan rauniot
B omarsundin linnoituksen rakentaminen aloitettiin noin 1832 Ahvenanmaan ollessa osa Venäjää. Keisarikunta tarkoitti sen Ahvenanmaalle sijoitettavien joukkojen tukikohdaksi. Valtavan päälinnoituksen lisäksi Bomarsundiin suunniteltiin rakennettavaksi 14 puolustustornia, mutta vain kolme niistä ehti valmistua. Notvikin torni on linnoituksen pohjoisin torni. Sen lähellä on 9 jämerää tykkiä. Kuinkahan ne on saatu raahattua tuonne mäen päälle? Krimin sodassa vuonna 1854 englantilais-ranskalaiset joukot hyökkäsivät ja tuhosivat linnoituksen täydellisesti. Puolustajia linnoituksessa oli noin 2 200, (joukossa suomalaisia tarkka-ampujia) ja hyökkääjiä oli noin 12 000. Neljän päivän taisteluiden jälkeen linnoitus antautui. Tapahtuman jälkeen Ahvenanmaasta tuli demilitarisoitu alue, jota se edelleen on. Bomarsundin voiton kunniaksi nimettiin Britanniassa avattu kaivos Bomarsundiksi. Paikkakunta tunnetaan vieläkin samalla nimellä.
Bomarsund  verkkoalbumi, 8 kuvaa
Museolaiva Pommern - jo yli 100-vuotias kaunotar
Purjerahtialus Pommern on ainoa alkuperäisessä asussaan säilytetty nelimastoparkki – koko maailmassa! Pommern rakennettiin Glasgow’ssa Skotlannissa saksalaisvarustamolle ja laskettiin vesille 1903. Vuonna 1923 aluksen osti maarianhaminalainen laivanvarustaja Gustaf Erikson, josta tuli myöhemmin maailman suurimman purjerahtilaivaston omistaja. Pommernilla purjehdittiin aina toisen maailmansodan puhkeamiseen, vuoteen 1939 saakka ja tuona aikana alus ehti vierailla kotisatamassaan Maarianhaminassa vain viisi kertaa. Pommern purjehti nk. vehnäreitillä Australian ja Englannin välillä. Menomatkalla oli yleensä vain painolastia, mutta joskus myös puutavaraa Suomesta ja Ruotsista. Se kuljetti myös salpietaria Chilestä.
V uodesta 1957 lähtien Pommern on ollut ankkurissa museolaivana Maarianhaminan länsisatamassa sijaitsevan Ahvenanmaan merenkulkumuseon vierellä. Pommernia voi pitää upeana merenkulun ja koko Ahvenanmaan historian monumenttina. Laiva on lähes 100 metriä pitkä ja isomaston korkeus on 50 metriä. Miehistön koko 26 henkilöä.
Pommern on loistava museo, jossa voi vitriiniesittelyjen ja 20 minuutin pituisen filmin avulla saada käsityksen siitä, millaista merimiesten elämä purjelaivalla on ollut. Myrsky voi kantta huuhtoessaan helpostikin viedä laivamiehen mennessään. Yhdeksän kuukauden matka oli varmaan uuvuttavaa ja yksitotista. Laivakissalla oli ruokaa riittävästi rottien muodossa, hygienia oli kortilla, kukin laivassa olija sai 1,5 litraa vettä vuorokaudessa, sitä ei riittänyt enää vaatteiden pesuun. Jokaisella oli oma punkkansa ja kirstu henkilökohtaisille tavaroille. Kapteenilla oli oma salonkinsa, jossa oli pehmustetut sohvat ja tuolit ja useita piironginlaatikoita sängyn alle montteerattuna. Tosin hän oli hyvinkin yksinäinen, ei voinut asemansa vuoksi syödä yhdessä miehistön kanssa, mutta hänellä oli sentään kylpyamme ja oma vessan pönttö! Ja kapteenin puku antoi varmasti arvovaltaa.
Lite mer av detta får du veta i den mångsidiga utställningen som visas ombord. Den består av ca 60 visningsmontrar med föremål och dokument, ca 50 infoskyltar, på svenska, finska, engelska och tyska och ca 50 unika fotografier. På fartyget finns också en 20 minuters film om en resa, Åland - Australien - Åland, åren 1936-37. Gamla brev och ett ljudkartotek med berättelser av Jerker Örjans.
Pommern verkkoalbumi, 9 kuvaa
L  auantain historiaan perustuvalla kierroksella saimme lounastaa 107 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavalla Getavuorella Ahvenanmaan pohjoisimmassa kunnassa Getassa. (noin 40 kilometrin päässä Maarianhaminasta). Siellä kallioiden keskellä oli yksinkertainen, mutta siisti ravintolarakennus, jossa nautimme perinteisen ahvenanmaalaisen lounaan, maukasta kalakeittoa ja mustaa leipää. Jälkiruoaksi saimme Ahvenanmaan pannukakkua kahvin kera. Ah!!! Getavuorelta lähti mielenkiintoinen polku rinnettä alas kahden kilometrin päässä olevaan luolaan! Olisipa ollut parin tunnin lisätauko, luonto houkutteli kulkemaan ja meri kimalteli taivaanrannalla.
Illallinen nautittiin Mariepark-ravintolassa pitkän kaavan mukaan. Lautaset vaihtuivat useampaan kertaan, mutta kolmen tunnin ruokailu ei liene aiheuttanut ähkyä kellekään, joku taisi mainita tarpeesta käydä nakkikioskilla illan jälkeen. Pankkilaiset pitivät oman show’nsa ruokailun välissä ja arvonnassa minuakin onnisti ja voitin led-kynttilälampun iltojen iloksi.
Oppaamme oli varsinainen tietopankki, kertoi myös luonnosta, yhteiskunnan muutoksesta, elinkeinoista, politiikasta ja kaupasta. Saarilta löytyy Pirkka-kauppoja, mutta ei s-ryhmää. Bussissa matkustaminen on ilmaista. Hän kertoili myös ahvenanmaalaisista kirjailijoista ja runoilijoista mainiten monia jo minulle tuttuja. Anni Blomqvist (Myrskyluodon Maija-kirjat), Sally Salminen, Ulla-Lena Lundbergin kirjoja minulla on hyllyssäni, Leo, Kungens Anna, Ingens Anna, nyt onkin syytä tutustua niihin uudelleen.
K iertomatkamme lopuksi oppaamme ehdotti, että käväistäänpä nopeasti tuossa suuressa säästöhallissa. Sieltä saa mustaa leipää, joka on hyvin säilyvää ja kunnon rasvaista ahvenanmaalaista juustoa. Ostin ison leivän ja palasen Stormskärs Maja-juustoa ja se on todella herkullista.
Kirkot
Useimmat Ahvenanmaan kirkot ovat vanhoja keskiaikaisia kivikirkkoja. Matkallamme pysähdyimme Finströmin kirkon luo (rakennettu 1400-luvulla). Kirkon vieressä on Ahvenanmaan kansansivistysoloihin aikanaan keskeisesti vaikuttaneen kirkkoherra Frans Peter von Knorringin patsas. Opas kertoi hartaasti tästä henkilöstä ja astelimme hiljakseen kirkkoon, kun opas jo jututti kahta juhlapukuista tyttöä, jotka myös olivat tulossa kirkkoon. Siellä vietettäisiin häitä ja nämä tytöt laulaisivat siellä, tulivat juuri harjoittelemaan. Me olimme kiitollista yleisöä ja häikäistyimme Frida Österbergin, (mezzosopraano) laulusta. Hän tuntuukin olevan jo paikallinen julkkis, joka opiskelee oopperalaulajaksi Göteborgissa.
S unnuntaiaamuna arvelin Maarianhaminan Pyhän Yrjön kirkon olevan auki ja halusin palauttaa mieleen kirkon sisätilat. Kirkko on aika nuori muihin verrattuna, sen arkkitehtinä on ollut Lars Sonck ja on valmistunut 1927. Kolmesta kirkonkellosta pienin on peräisin Bomarsundin linnoituksesta, josta se vietiin sotasaaliina Englantiin ja palautettiin takaisin Ahvenanmaalle kirkon rakennusvaiheessa. Pidin kirkon sävyistä ja etsimättä tuli mieleen myös Tampereen tuomiokirkko, Sonckin suunnittelema sekin. Ahvenanmaa verkkoalbumi, 20 kuvaa
Yleistä Ahvenanmaasta
P arasta Ahvenanmaassa?
Vaikka tämä: meri ja aurinko ja lempeät rantakalliot.
Näin sisäsuomalaiselle Ahvenanmaa on eksoottinen ja erilainen maailma.
K annattaa tutustua!
|
Yüklə 1.47 Mb.