Maamme kielikoulutus pähkinänkuoressa

Yritän seuraavassa mahdollisimman lyhyesti ja selkeästi esittää perustietoa maamme kielipolitiikan ja kielikoulutuksen taustasta ja nykytilanteesta. Toivon, että esitys auttaa lukijoita muodostamaan hyvän käsityksen näistä tärkeistä asioista. Listaan asiat lukemisen helpottamiseksi.

1. 
   Maamme kielitilanne oli autonomian aikana varsin erikoinen: valtaväestön käyttämä kieli oli suomi, hallinnon ja kulttuuritoiminnan kieli oli pääosin ruotsi ja emämaan kieli venäjä haki asemaansa.
   
2. 
   Suomen kieli tuli koulussa (oppikoulussa) valinnaiseksi vuonna 1841.
   
3. 
   Vuoden 1863 kieliasetus nosti suomen viralliseksi kieleksi, mutta säädettiin kahdenkymmenen vuoden siirtymäaika.
   
4. 
   Helsingin yliopisto, joka olit pitkään maamme ainoa yliopisto, tuli kaksikieliseksi instituutioksi vuonna 1923 ja suomesta tuli johtava opetuskieli vuonna 1937.
   
5. 
   Vuoden 1919 hallitusmuodossa suomi ja ruotsi säädettiin tasavallan kansalliskieliksi ja taattiin molempien kielten käyttöoikeus virallisissa asioissa sekä tasavertainen tuki sivistyksellisten ja taloudellisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Sama periaate sisältyy vuonna 1999 säädettyyn perustuslakiin.
   
6. 
   Julkisyhteisöjen (valtion ja kunnan) henkilöstöä koskevat kielitaitovaatimukset säädettiin vuonna 1922 ja tämä hyvin laaja-alainen ja ”kielitaitolaiksi” usein kutsuttu laki korvattiin uudella lailla vuonna 2003.
   
7. 
   Valtioneuvosto antaa vaalikausittain (joka neljäs vuosi) eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön soveltamisesta ja kielellisten oikeuksien toteutumisesta. Kertomuksia on ilmestynyt vuosina 2006, 2009 ja 2013.
   
8. 
   Suomi allekirjoitti vuonna 1998 alueellisia ja vähemmistökieliä koskevan euroopplaisen peruskirjan ja on velvollinen raportoimaan sen toteutumisesta Euroopan neuvostolle joka kolmas vuosi. Raportista tulee virallinen lausunto. Neljäs raportti on vuodelta 2010.
   
9. 
   Valtioneuvosto vahvisti kansalliskieliä koskevan strategian aivan vuoden 2012 lopussa. Laadin saamani toimeksiannon pohjalta katsauksen, miten kansalliskieliä osataan koulussa sekä äidinkielinä että toisina kotimaisina kielinä. Aikaisemmin tällaiseen kielikoulutuksen suunnitteluun nimettiin laaja-alaisia komiteoita. Toimin aikanaan kahden tällaisen komitean sihteerinä.
   
10. 
    Koululaitoksessa (vain hyvin pienen vähemmistön oppikoulussa) opetettiin viime vuosisadalla vieraita kieliä runaasti, enimmillän noin puolet kokonaistuntimäärästä. Kielten osuus on peruskoulussa ollut yleensä 12-17% (entisessä keskikoulussa 20%) ja lukiossa alimmillaan noin 15% ja enimmillään noin 40%.
    
11. 
    Yleinen oppivelvollisuus alkoi vuonna 1921. Kansakoulusta pyrittiin oppikouluun aluksi pääsykokeiden kautta. Keskikoulussa oli kaksi pakollista vierasta kieltä, mutta kansakoulun kieltenopetuksesta (yksi kieli) annettiin säädös vasta 1965.
    
12. 
    Keskikoulun suosio kasvoi voimakkaasti niin, että 1960- ja 1970-luvun vaihteessa, jolloin peruskoulun toteutus oli alkutekijöissä, 60% ikäluokasta siirtyi oppikouluun. Etelä-Suomessa luku oli vielä korkeampi.
    
13. 
    Eduskunnan päätöstä kahdesta pakollisesta kielestä voitaneekin tulkita siten, että ikäluokan enemmistön jo toteuttama kahden kielen opiskelumalli pantiin toimeen myös vähemmistön osalta peruskoulussa. Yhden pakollisen kielen linja olisi tilastojen valossa kapeuttanut kieltenopiskelua. Peruskoulussa tuli uutuutena myös valinnainen kolmas kieli luokalla 8. Sen suosio oli alussa huomattavan korkea: jopa yli kolmannes alkoi opiskella sitä. Omakohtaisena kommenttina totean, että oppilaat osoittivat silloin, että he ovat halukkaista ja pystyviä lukemaan useaa vierasta kieltä, kun siihen tarjotaan mahdollisuus sekä kaikille yhteisenä aineena että valinnaisena aineena.
    
14. 
    Keskiasteen uudistuksen myötä myös ammattikouluissa alettiin 1980-luvulla opettaa toista kotimaista ja yleensä yhtä vierasta kieltä, mutta tuntimäärät ovat olleet vähäiset.
    
15. 
    Myös korkeakouluissa opiskellaan toista kotimaista ja vierasta kieltä. Toisessa kotimaisessa kelessä saa opiskelun hyväksytysti suorittanut ns. virkamiesruotsin (-suomen) eritasoisen pätevyyden tuloksesta riippuen. Opiskelun määrät vaihtelevat aloittain selvästi.
    
16. 
    Kielten vapaaehtoinen opiskelu on pitkän aikaa ollut hyvin suosittua kansalais- ja työväenopistoissa.
    
17. 
    Myös maahanmuuttajille järjestetään kielikoulutusta kotouttamiskoulutuksen osana.
    
18. 
    Kieltenopiskelun määrällinen supistuminen alkoi 1980-luvun puolivälissä, kun pitkän matematiikan lukjoille kolmas vieras kieli tuli valinnaiseksi. Peruskoulun alkuajoista toisen kotimaisen opetus on myös vähentynyt peruskoulussa puoleen.
    
19. 
    Kieltenopiskelun monipuolistumista on pyritty tukemaan mahdollistamalla A2-kielen opiskelun aloittaminen alakoulussa. Tätä rajoittaa kuntien taloudellinen tilanne.
    
20. 
    Vuonna 1983 tuli mahdolliseksi opettaa koulussa aineita myös vierailla kielillä. Näitä opetusmuotoja ovat kielikylvyn erilaiset muodot ja laajuudeltaan enemmän vaihtelevat muut opetusmuodot (vieraskielinen opetus, kielipainotteiden sisältöjen opetus, rikastettu kieltenopetus, kielen ja sisällön yhdistäminen jne).
    
21. 
    Toisen kotimaisen kielen hallintaa voi testauttaa valtionhallinnon kielitutkinnoissa ja yleisissä kielitutkinnoissa.
    
22. 
    Kielenopetus on kehittynyt hyvään suuntaan peruskoulun tulon myötä, kun opetuksen tavoitteet uudistettiin ja alettiin korostaa kielen käyttöä aidoissa tilanteissa. Arvostelu on muuttunut kannustavam-maksi. Monilla sukupolvilla lienee kitkerässä muistissa entiset käännöskokeet, jotka eivät olleet vain elämälle vieraita vaan jotka arvosteltiin kiinnittämällä huomio pelkästään tehtyihin virheisiin. Näin saatiin tehokkaasti luotua myytti kielten ja kielitaidon vaikeudesta, joka tuntuu vieläkin elävän voimakkaana. Tutkimus tukee kuitenkin sitä, että kielellisesti vähemmän lahjakaskin voi oppia kieltä hyvin, jos opetus mukautetaan hänen edellytyksiinsä. ”Vieraskielisellä opetuksella” on kielitaidon edistymisen lisäksi yllättävän monia muitakin etuja, päinvastoin kuin usein ajatellaan. Uuden kielen oppiminen tehostuu mitä useampia kieliä on opiskellut – on opittu oppimaan kieliä.
    
23. 
    Omakohtainen kannanotto: On aika lopettaa lasten, nuorten ja aikuisten oppimisedellytysten epäily. Kaikilla on paljon oppimispotentiaalia, myös useiden kielten oppimispotentiaalia. Mielestäni tällaisen näkemyksen tulisi olla kaiken koulutuksen peruslähtökohtia sen lisäksi, että luodaan jatkuvasti monipuolisia tilaisuuksia oppimiselle. Kielikoulutuksessa on syytä alusta alkaen lähteä siitä, että kaikkein nuorimmatkin ovat jo monenlaisia taitoja omaavia kielenkäyttäjiä ja tarvoitteena on käyttötaidon laajentaminen ja syventäminen. Näin kehittyy myös kielitietoisuus – miten muodot ovat yhteydessä merkityksiin. Miten, milloin ja missä yhteyksissä eri kielenkäyttäjät käyttävät erilaisia kielellisiä keinoja erilaisiin tarkoituksiin.