Sata vuotta nandor mikolan syntymäSTÄ Pustan poika Pohjanmaalta Nandor Mikola
|
|  Yüklə 67 Kb.
|
SATA VUOTTA NANDOR MIKOLAN SYNTYMÄSTÄ Pustan poika Pohjanmaalta - Nandor MikolaTaiteilija Nandor Mikola syntyi Budapestissa 27. marraskuuta vuonna 1911. Isä oli litografi lgnac Mikolajcsikin ja toinen veljistä maalasi myös. Jo ala- asteen opettaja kannusti Nandoria maalaamaan ja antoi hänen pitää jopa näyttelyitä koulussa. Opettajalta Mikola oppi paljon akvarellimaalauksesta, mm. värien ja runsaan veden käytön. Litografiaa, maalausta ja ensimmäinen akvarellinäyttely Isänsä jalanjälkiä seuraten Nandor Mikola aloitti kuitenkin 17-vuotiaana neljä vuotta kestäneet litografiaopinnot Budapestin taideteollisessa korkeakoulussa (Magyar Iparmüvésizeti Föiskola). Samanaikaisesti hän opiskeli maalausta Budapestin vapaassa taideakatemiassa. Opetusta hän ei kokenut mielekkääksi, sillä se oli lähinnä muotokuvien maalausta. Ensimmäiseen viralliseen akvarelli-näyttelyyn hän osallistui vaImistumisvuonnaan1932 Budapestissa. Tuossa vaiheessa valinta akvarelleilla maalaamiseen oli kuitenkin taloudellinen, sillä akvarellit olivat halvempia kuin öljyvärit. Hän sai työpaikan litografina Budapestissa, mutta energinen, rauhaton taiteilijasielu jätti työt ja muutti Wieniin jatkamaan opintojaan Graafisessa instituutissa. Helsinkiin vuonna 1936 Vuonna 1936 Mikola saapui Helsinkiin maalaamaan Ravintola Hungarian seinä-maalauksia maamiehensä Josef Miklósin kutsumana. Samana vuonna hänellä oli piirustuksia ensi kerran esillä näyttelyssä Suomessa. Aluksi hän asettui Helsinkiin, jossa istahti taas pariksi vuodeksi opiskelijan penkille, tällä kertaa Helsingin Taideteollisen keskuskoulun graafiselle linjalle (vuosina 1936-37). Ei ollut helppoa unkarilaiselle nuorukaiselle asettua Suomeen vakinaisesti. Vaikka sukulaiskansoja oltiinkin, oli kieli opeteltava aivan aakkosista lähtien. Myös nimi oli vaihdettava, ei näiden suomalaisten kieli taipunut Miko Mikolajcsik Nandor Josefin lausumiseen. Vuodesta 1938 hän päätti olla Nandor Mikola. Suomenkielen konstikkuuteen opetteleminen oli kuitenkin pientä verratuna niihin ongelmiin, mitkä syntyivät jokapäiväisen elannon hankkimisesta. Suomessa 30-luvulla ei kukaan nuori taiteilija elänyt yksinomaan myymällä maalauksiaan, varsinkaan kun oli kyseessä outo ulkomaalainen. Jotakin muuta oli keksittävä.
Nandor Mikola sai työpaikan Vaasasta, Lassila & Tikanojalta aluksi mainospiirtäjänä ja myöhemmin mainospäällikkönä. Näin hän joutui Pohjanmaalle ja avioituikin siellä. Elämä hymyili. Mutta hyvin pian alkoivat uhkaavat pilvet lymyillä Suomen taivaalla. Talvisota syttyi. Salli, hänen vaimonsa kuoli pian ensimmäisen lapsen, Jouko-pojan syntymän jälkeen. Seuraavat vuodet olivat todellinen kiirastuli Nandor Mikolalle. Hän joutui jatkosodan aikana poikansa kanssa internointileirille Unkarin kansalaisena. Aika Lempäälän leirillä Uotin parantolassa vei puolitoista vuotta hänen elämästään, mutta jatkuvan epävar-muuden keskelläkin Mikola piirsi ja maalasi. Internoinnin päätyttyä hän muutti Lapualle, jossa hän asui aluksi taiteilijaystävänsä Kaarlo Lamminheimon luona.
Vuonna 1947 Mikola sai Suomen kansalaisuuden, ja vihdoin hänellä oli taloudellinen mahdollisuus jättäytyä vapaaksi taiteilijaksi. Hän pääsi taiteilijaseuran jäseneksi, puhui suomea ja oli ahkerasti mukana yhteisnäyttelyissa ympäri maata ja sai näin suomalaisen yleisön ja ennenkaikkea ammattitoverinsa vakuuttuneeksi taiteilijuudestaan. Ja vihdoin 10 vuoden jälkeen pääsi tervehtimään perhettää Budapestiin, isä tosin oli kuollut mutta lapsuuden maisemat, äiti ja veljet hoitivat ikävän pois. Unkarin matkansa jälkeen N.M. avioitui uudelleen, Ilmakokelaisen talontyttären, agronomi Tuulikki Uotilan, kanssa. Yksi suuren talon kammareista sisustettiin hänelle työhuoneeksi. Seuraavat kuusitoista vuotta hän eli Pohjanmaan lakeuksien keskellä yrittäen oppia ymmärtämään tätä vaiteliasta, totista kansaa. Siellä syntyivät hänen 3 tytärtään ja lakeuksia hän maalasi, Nándor Mikolasta tuli lopulta rakastettu ja kiitetty taiteilija, jonka tulkintoja suomalaisesta, ja varsinkin pohjalaisesta lakeusmaisemasta on pidetty tunnelmaltaan aidompina kuin monen syntyperäisen suomalaisen. Sakari Saarikiven mukaan juuri täällä Mikolasta kehittyi kypsä taiteilija, "Ilmajoen unkarilainen", joka tulkitsi Suomen luontoa unkarilaisen temperamenttinsa koko vauhdilla ja voimalla." Tosiasiahan kuitenkin oli, että alku oli hankalaa, Mikola tunsi itsensä kyllä melkoiseksi kummajaiseksi tässä talonpoikaisilmapiirissä. Kyläläiset ihan vieroksuivat miestä, joka vaan töherteli kuvia, ja juoksenteli telineineen pelloilla kun muut miehet olivat siellä kunnon töissä ja navetoissa. Mikola omaksui pian maalauksiinsa suomalaisen taiteen ekspressiivisen ja melankoli-suuteen taipuvan pilvisen päivän väriasteikon. Harmaansinisten, vihreiden vä- rien ja okran lämpimien sävyjen niukkaa asteikkoa leimasivat pitkään tummat jopa mustat ääriviivat, 60-luvulle asti. Kukka-aiheisissa asetelmissa ja interiöörikuvissa soi sama alakuloisuus kuin maisemissa. Täytyihän hänen maalata elämänsä raskaat vuodet pois, jotta olisi tilaa kirkkaammille väreille tulla! Yleisö ja kriitikotkin ovat kiinnittäneet huomiota juuri Mikolan herkkyyteen tunkeutua syvälle suomalaisen maiseman lyyrisyyteen ja surumielisyyteen. Nandorin sielun syvyyksistä voi etsimättäkin löytää kyllä impulsseja ahdistukseen mm. internointi-ajoilta, jolloin tulevaisuus oli ikuinen arvoitus eikä edes huomisesta tiennyt. Asetelmien ja lakeuksien lisäksi Mikolan maalausten aihepiiri on toistuvasti liikkunut rauhallisissa joenuomissa, hiljaisissa pihapiireissä ja koivikkoatmosfääreissä, kuin myös karuissa saaristomaisemissa ja jykevissä Lapinmaisemissa. Hiljaiset maisemat ovat aina olleet ilman ihmisiä. Temperamenttinen ja toimelias Pohjanmaan unkarilaisesta maalarista ei olisi tiedetty mitään, ellei hän olisi ollut itse aktiivinen ja osallistunut näyttelyihin. Hän oli temperamenttinen ja toimelias ja hän omistautui taiteelle täysin palkein, oli vakuuttunut työnsä arvosta ja sai näin itsensä suomalaisen taidemaailman tietoisuuteen. Mikola tiesi, etta taideammatissa eteneminen edellyttää taidemaailman intressien, suuntausten ja arvojen sisäistämistä ja hallintaa sekä niiden edellyttämän identiteetin luomista ja rakennustyötä. Näiden kautta hankitaan ammatillinen kelpoisuus, ja opitaan toimimaan taidekentän edellyttämien sääntöjen mukaan sekä luodaan oma asema taidemaailmassa. Taidemaailmaan sisälle Kuvataiteilijan taidemaailmaan sisälle pääsemisen kannalta olennaisia ja keskeisiä asioita ovat taidekoulutus, näyttelytoiminta, taidekritiikki ja nykyisin yhä lisääntyvässä määrin eri tiedotusvalineiden tuoma julkisuus. Yksityisnäyttelyiden järjestäminen ja yhteis- näyttelyihin osallistuminen, siis teosten asettaminen julkisesti esille on välttämätön edellytys kuvataiteilijan urakehitykselle. Asema ja nimi saavutetaan ennen kaikkea näyttelytoiminnan kautta. Tästä Nandor Mikola oli selvillä ja raivasi tiensä vaikeassa suomalaisessa taideilmastossa lopulta huipulle. 1960 luvulla hänellä oli yhteensä 50 osallistumista yhteisnäyttelyihin ja 15 omaa näyttelyä, eli vuodessa 6 päivän välein hänen on pitänyt kiikuttaa töitään johonkin näyttelyyn jonnekinpäin Suomea. Ahkeruutta ja energistä voimaa koko elämän ajan 1960-1970-luvun taitteessa Mikola palasi takaisin klassisiin aiheisiin. Hän viipyi hetken informalistien leirissä ja tuli leimatuksi Rouaultin heimolaiseksi, kokeili symbolismiakin. Ajan mittaan tyylikategoriat ja- ismit tekivät Mikolan rauhattomaksi. Hän irtaantui nopeasti informalisteista ja siirtyi lopullisesti 1970 alussa vesiväreihin, mikä soveltui parhaiten taiteilijan keveään otteeseen ja nopearytmiseen työskentelyyn. Nyt Mikola tunsi olevansa vihdoin vapaa tekemään sitä, mitä hän oli aina halunnut tehdä. Vuonna 1978 hän sanoi eräälle haastattelijalle: "En voisi kuvitel- la tekeväni samaa öljymaalausta kuukausia". Akvarelli mahdollisti hänen temperamentilleen sopivan, nopean tekotavan. Uusi vapaudentunne sai hänet riemuissaan huudahtamaan eräässä toisessa haastattelussa, etta minä maalaan sydämellä, en päällä. Vuosikymmenten saatossa hän oli jättänyt kaikki lait ja rajoitukset taakseen maalauksissaan ja saavuttanut hyvin herkkävaistoisen sivellinrytmin laajalla voiman ja hiljaisuuden asteikolla. Mikolan rakkaimmiksi aiheiksi nousivat kukat ja meri. Kukkia Mikola maalasi vuosikymmenten, aina ne ovat olleet ajassaan kiinni ja kertoneet ihmisille ymmärrettäviä tarinoita. Niiden väriskaala on vain muuttunut, tummasta apeasta ruskeansinisistä kylmistä varjoista iloisiin, keveisiin ja kirkkaisiin sävyihin. Hän ei koskaan kyllästynyt maalaamaan kukkia. Nandorin kukat ovat tänään jo käsite, mutta niin ei aina ole ollut. Rohkea mies ja hänen kukkamaalauksensa 60-70-lukujen taitteessa taideilmapiiri oli ankaran yksisilmäinen, sosialistinen realismi ja fotorealismi vyöryi suurille näyttelyarenoille, Ateneumiin, Taidehalliin ja muualle maahan myös, oli installaatioita ja performansseja, maalattiin ruiskulla, akryylillä, öljyllä, käsitetaiteesta puhumattakaan Mutta mitä teki NANDOR MIKOLA? Hän toi näyttelyihin vesivärillä maalattuja KUKKIA! Aina hän ei päässyt mukaan Helsingin katselmuksiin, mutta oli Pohjanmaalla kaikkien yhteisnäyttelyiden tähti ja kriitikoiden kiittämä. Hän piti rohkeasti omia näyttelyita edelleen välittämättä valtakunnallisista trendeistä ja pilkasta. Sivistynyt ja korkean taiteellisen koulutuksen saanut kuvantekijä luotti itseensä ja linjaansa. Taidepiirien tuhahtelu kukkamaalauksille häiritsi Mikolaa vähemmän, kuin ihmisiin juurtunut merkillinen käsitys, että akvarelli olisi jotain vähempiarvoista kuin öljymaalaus. Hän aloitti määrätietoisen työn akvarellin statuksen kohottamiseksi. Mikolan taide kesti 70-luvun paineet, joita vielä lisäsi ilmajokelaisten isäntämiesten päänpudistelut, mikä “see sellaane mies on ku vaan kukkia keräälöö”. Todellakin – eihän kukkien maalaaminen mitenkään vaikuttanut miehiseltä touhulta, eikä niitä oikein arvostettu taide-eliitinkään keskuudessa. Rakastetut kukat Kukka-asetelmilla on kyllä aina ollut oma kiitollinen yleisönsä. Asetelmia ja erityisesti kukka-asetelmia on pidetty toissijaisena "kotien taiteena" - koristuksena niin meillä kuin muuallakin.” Kuitenkin Mikolan tuotannossa eri aikakausien kukat ovat hänen teoksistaan rakastetuimpia ja ehkä tunnetuimpia. Suomessa oli hetki, jolloin kukkamotiivit ovat historiallisesti liittyneet kansallisen identiteettimme tarkoitusperiin. Gallen-Kallela ja Albert Edelfelt ovat kukillaan kertoneet tarinaa suomalaisen luonnon kauneudesta, pyrkimyksenä suomalaisen kansantunnon kohotus. Mikolan kukat kertovat totuuden universumin kauneudesta. “Mitä värejä-mitä muotoja, mitä ihminen tarvitsee muuta ollakseen onnellinen”-huokaisi Mikola kerran. Kukat ovat palkitseva aihe Mikolalle, joka osaa hullaantua väreistä. Hän rakasti kävellä luonnossa luonnoslehtiö kainalossa, kuunnella luonnon kieltä ja merkitä muistiin tärkeimmät asiat. Mikola on itse kertonut, että akvarelli täytyy tehdä mahdollisimman nopeasti tehdäkseen oikeutta luonnon herkälle väripaletille. Vähitellen on käynyt niin, että vuosia maalattuaan kukkia ihan mallinsa näköiseksi, Mikola astui kukan sieluun, kukan värin ytimeen, kukan muodon maailmaan liittyvään liikkeeseen. Enää ei ollut niin tärkeää, etta kukan tunnisti kieloksi: värit ja muodot alkoivat kutsua toisiaan ja liike vaati vastaliikettä. Kukan värillä saattoi olla jopa viesti hiljaisuudesta, yhdessäolosta; Onnesta, keltaisista tunteista, koti-ikävästä. Siis kaikki maailman tunteet ja tapahtumat on kiteyttettävissä pariin väriin ja muodon hiljaiseen tai raisuun pelkistykseen, jos herkkävaistoisesti kuulee luonnon puhuvan. Mikola alkoi maalata myös omia tunneilmastojaan kukkien kautta. Monet ulkomaanmatkat lisäsivät uusia lajeja Mikolan repertuaariin, joista omenankukilla on ollut erityinen paikka hänen tuotannossaan. Ne tuovat hänen eteensä kotipihan omenapuut, koti-ikävän ja toisaalta symboloivat kevättä - elämän uutta alkua. “Ei ulkomaanmatkoja kannata tehdä, jos ei maalaa” MERI: Mikolan tavassa maalata merta on voimaa ja eloa. Siveltimen vedot ovat käyneet yhä vapautuneemmiksi ja lennokkaammiksi. Akvarellin elävät, laajat pinnat ja töiden koon kasvaminen näyttäytyvät 80-90-lukujen merimaisemissa. “Meressä on voimaa-minä rakastan merta! Siinä heijastuu avaruus, suuruus ja mahti, ja toisalta se pirstaloituu kimmeltäviksi tähdiksi,välkkyviksi laineiksi” Usein, kun katselen merta ja horisonttia, ajattelen elämän tarkoitusta ja ikuisuutta.” Huippuvuorten valo sokaisi Mikolan kokonaan uudelle uralle. Se johti suorastaan vallankumoukseen taiteilijan työskentelyssä; voimakkaat vedot ja paljon vettä. Rakkaaksi tullut Vaasan saaristo, kotimaisema, piirtyy eri valaistuksissa akvarelleiksi, aamun sarastuksessa iltaruskon punerruksessa, jossa kaikki ympäroivä tummuu silueteiksi. Jäljellä on valo ja meri.
Huippuvuorten kokemukset yhdistyivät pari vuotta aikaisemmin tehtyyn Kiinan matkaan ja lopullinen ponnahdus abstraktiin ilmaisuun oli sinetöity. Suuri luonto muuttui abstraktioksi ja oli Mikolalle keskeinen suurten akvarellien aihe lopuksi elämää. Näin hän tuli liittäneeksi abstraktin akvarellin aikamme postmoderniin virtaan itsenäisenä taiteensarkana. Alkoi uusi aika akvarellille- ei häntä suotta nimitetä Suomen akvarellistien isäksi. Pekingin matka Mikolalla oli tilaisuus nähdä Pekingin matkallaan vanhoja mestareita työssään.Hän ihastui heidän harkittuun nopeaan sivellintekniikkaansa ja kalligrafian kauneus puhutteli häntä niin, että Mikolan maalauksiin ilmestyi kalligrafisia elementtejä vahvistamaan sisällön tarinaa. Kiinalaisista piirustuksista huokuu hartautta ja harmoniaa. Suuret elämykset vapauttivat taiteilijan uudenlaiseen kirkkaaseen maalaukseen. Piirtävän siveltimen voimakas liike kutsuu rinnalleen värien tyyneyttä ja pehmeää massaa.. Värit liukenevat toisiinsa sattumanvaraisesti, vivahteita luoden, vuoroin ne sekoittuvat päällekkäisinä kerroksina viittellistä kuvatilaa rakentaen. Sipaisuja, pirskahduksia ja valumia, läikkyvää valoa ja varjoa. Mikola oppi Kiinassa, että Taolaisissa maalauksissa tyhjä tila on täynnä elämää ja luonnon yksityiskohdissa toistui kaikki elämä. Älä unohda tyhjän tilan merkitystä, opetti Mikola Suomeen palattuaan. Niin tuli musta väri takaisin valkoisen pinnan jännitettä purkamaan ja ympyrä sulkeutui.
Pelkistämisen kautta Mikola pyrki tuomaan esiin vain sen, minkä katsoi kokemuksessaan kaikkein olennaisimmaksi. Tämä pyrkimys oli nähtävissä koko hänen loppuelämänsä tuotannossa sekä akvarellitaiteen klassisten aiheiden – asetelmien ja maisemien – kuvauksissa, että abstrakteissa valo- ja väritutkielmissa. Kaikki turha karsiutui pois. Mikola oli akvarellitaiteemme grand old man, joka tuotannollaan kehitti ja uudisti vesivärimaalausta taiteenlajina ja vaikutti syvästi suomalaisen akvarellitaiteen arvostuksen nousuun. Hän oli myös mukana perustamassa Suomeen akvarellitaiteen yhdistystä.
Mikola tuki monella tapaa akvarellin juurtumista suomalaiseen taideympäristöön. Siksi hän perusti Vaasaan 1995 akvarellitaiteelle omaa nimeään kantavan museon, jota hallinnoi Nandor Mikola säätiö. “On ihanaa elää ja onnellista olla akvarellisti” Ja 1979 Nandor Mikola nimitettiin professoriksi. Tämän hän oli hyvin ansainnut taiteilijana opettajana ja vilpittömänä Suomen ystävänä. Taiteilijaeläkkeensä hän ansaitsi myös. Yleisölle hän tapasi esitellä itsensä: Olen suomalainen mies, jonka äidinkieli on akvarelli. Tätä äidinkieltä hän ehti opettaa mm. Orivedellä lukuisille suomalaisille akvarellisteille 50-60-luvuilla. Tämän päivän akvarellistien on helppo maalata kun Nandor Mikola, yli 60v. kestäneellä taiteilijan urallaan nosti Suomen akvarellitaiteen salonkikelpoiseksi taiteenlajiksi. Professorin arvon saatuaan Nandor Mikola iloitsi: “On ihanaa elää ja onnellista olla akvarellisti” ja lupasi “Maalaan niin kauan kuin sivellin pysyy kädessä”! Ja niin hän tekikin. Hän maalasi loppuun asti. 1.nimilehti 69.Romanssi 2.Nandor 70.Allegro 3.vanhemmat 71.omenat 4.Mainos 72.Kosminen ilmiö 5. äiti ja lapsi 73.Fandango 6.Joukon kanssa internoinnissa 74. Harakiri 7. Budapestin vierailu 75. Samurai 8.3 tytärtä 76. Kesän hehku 9.ateljee ja kaappikello 77.Toinen puoli 10.Kivi 78. valkoien lintu 11.Ilmajoen unkarilainen 79.Talvi 12.Pohjanmaan joki 80. Nandor opettaa 13.Talvimaisema 14.Ateljee-interiööri 15. Iltapäivä Roomassa-54 16. Roomasta 17.Yhä kukkimassa 18.yksin 19.hellät tunteet 20.silmäniloa 21.täynnä toivoa 22.Sininen huokaus 23.elokuu 24.Joulun odotus 25.Sinisiä ajatuksia 26.Lähellä sinua 27.Lähemmäksi 28.loputon tunne 29.hehkuva tunne 30.Hellyydellä 31.Minä itse 32.Anna kaikkien kukkien kukkia 33.Kaipaus 34.Narsisti 35. Ei mitään kauniimpaa 36. kevättunnelmia 37. Kesä on täällä 38.Ystävälleni 39.Äidilleni 40.Valoa kohti 41.Keltainen hetki 42.Älä unohda 43. Punainen romanssi 44.Kesä kaikille 45. nandor 46. Sateen uhka 47.Syksyilta 48.syksy 49.Sinisyys 50.Kunnianosoitus Turnerille 51.nandor 52.Merellä 53. Värileikkiä 54. Rauhoittava kesä 55.Pian sataa 56.Linnut lähtevät 57.Ulkosaaristo 58.Twilight 59. itahämärä 60. Valon odotus 61.nandor 62.Iltatunnelma 63.Myöhäinen syksy 64.Valopakenee 65. Maaseutua 66.Näkymä st. Mathieulista 67. _ “ _ “ _ 68.Keltainen näkymä. |