1. YHTEENVETO 3
2. RODUN TAUSTA 4
3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA 5
3.1. Yhdistyksen toiminta 5
3.2. Jalostusorganisaatio 5
3.3. Tuomareiden erikoiskoulutus ja kollegio 5
5
5
4. NYKYTILANNE 5
4.1. Populaation koko ja rakenne 6
4.2. Kasvattajat 7
4.3. Lunnikoirat muissa maissa 7
4.4. Jalostuspohja ja siitosmateriaali 7
4.5. Luonne ja käyttöominaisuudet 12
4.6. Terveys 12
4.6.1. PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 13
4.6.2. Suomessa rodulla todetut sairaudet ja terveyskartoituksen tuloksia 13
4.6.3. Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista 15
4.7. Ulkomuoto 15
5. AIEMPI TAVOITEOHJELMA 17
6. JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT 17
6.1. Visio 17
6.2. Rotuyhdistyksen tavoitteet 17
6.2.1. Yleiset tavoitteet 17
6.2.2. Geenipohjan laajuus 18
6.2.3. Koiran terveys 18
6.2.4. Luonne 18
6.2.5. Ulkomuodolliset ominaisuudet 18
6.3. Rotuyhdistyksen strategia 18
6.4. Uhat ja mahdollisuudet 19
6.5. Varautuminen ongelmiin 19
6.6. Toimintasuunnitelma jalostuksen tavoiteohjelman toteuttamiseksi 19
6.7. Jalostuskoiralle asetetut suositukset 20
6.7.1 Terveys 20
6.7.2. Ikä 20
6.7.3 Ulkomuotoa ja luonnetta koskevat vaatimukset 20
6.7.4. Muita suosituksia 20
6.8. Kasvattajan vastuu 21
6.9. Uroksen omistajan vastuu 21
7. TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA 21
LÄHTEET 22
LIITTEET 22
Lunnikoira on kotoisin Norjasta. Pohjoisnorjalaiset käyttivät koiria lunnilintujen metsästykseen. Lunnit pesivät korkeilla, kivikkoisilla kalliorannoilla kaivaen pesäkäytävänsä maaperään. Koirat tunkeutuivat lintujen pesiin ja toivat sieltä lintuja ja joskus myös munia isännilleen. Nykyisin lunnikoirat toimivat puhtaasti seurakoirina. Lunnit ovat rauhoitettuja eikä koiria ole enää vuosikymmeniin käytetty lunninmetsästykseen. Lunnikoirilla on kuitenkin metsästysvaistonsa jäljellä ja ne osoittavat edelleen kiinnostusta lintuihin.
Pohjois-Norjan rannikkoilla on käytetty erikoisia, pieniä koiria lunninmetsästykseen vuosisatojen ajan jo 1300-luvulta lähtien. Nämä koirat olivat rakenteeltaan erityisen notkeita ja tarpeeksi pienikokoisia tunkeutuakseen lunnien pesiin. Niillä oli myös ylimääräisiä varpaita, joista oli apua tasapainoilussa jyrkillä, korkeilla kallioilla. Koirat noutivat munia ja eläviä lintuja pesistään isännilleen.