Jalostuksen tavoiteohjelma
|
|  Yüklə 468.5 Kb.
|
4.5. Luonne ja käyttöominaisuudetVoimassa olevan rotumääritelmän mukaan lunnikoira on luonteeltaan tarkkaavainen, energinen ja eloisa. Nykyisin lunnikoirat toimivat puhtaasti seurakoirina. Lunnit ovat rauhoitettuja eikä lunnikoiria ole enää vuosikymmeniin käytetty lunninmetsästykseen. Lunnikoirilla on kuitenkin metsästysvaistonsa jäljellä ja ne osoittavat edelleen kiinnostusta lintuihin. Rodun aiempi käyttötarkoitushan on ollut elävien lunnien ja niiden munien noutaminen pesäonkaloista ja näin ollen koirat ovat työskennelleet itsenäisesti, mutta isäntiensä lähituntumassa. Luonteeltaan lunnikoira on valpas ja sosiaalinen. Sen luonteeseen kuuluu herkkyys, joka on huomioitava mm. koulutuksessa. Lunnikoiraa tulee kouluttaa pehmeillä menetelmillä, jotta sen toimintakyky säilyy koulutustilanteessa. Vieraita kohtaan se on aluksi pidättyväinen. Monesti lunnikoiran voi olla yhden ihmisen tai yhden perheen koira. Tulijoista se ilmoittaa erikoisella äänekkäällä haukulla, mutta se ei saisi olla aggressiivinen. Luonnetestattuja koiria on tällä hetkellä yksi koira tuloksella +138p. Rodun herkkyyttä kuvastaa omalta osaltaan kartoituksessa ilmenneet ongelmat sisäsiisteydessä, koirien ääniherkkyys ja eroahdistuksen yleisyys. 40 % lunnikoirista oppi hitaasti sisäsiistiksi ja osalla esiintyi puutteita aikuisiän sisäsiisteydessä. 40 % koirista reagoi ukkoseen, ilotulitteisiin tai muuhun paukutteluun ja sen lisäksi 8 % oli muuta ääniarkuutta. 32 % koiria kärsi eroahdistusoireista, mikä ilmeni levottomana käytöksenä, läähättämisenä ja tärisemisenä, kun koira ymmärsi jäävänsä yksin kotiin. Kasvattajien tulisikin kehottaa omistajia totuttamaan lunnikoira pienestä pitäen niihin asioihin, joita se aikuisiälläkin tulee kohtaamaan. Lunnikoiran kanssa voi osallistua monen koiraharrastuksen harjoituksiin. Pienestä koostaan huolimatta se on reipas lenkkeilijä. Näyttelykoirana lunnikoirat ovat hyvin tasokkaita ja Suomessa onkin useita muotovalioita. Muutamia innokkaita harrastajia on löytynyt myös agilityn parista. Varsinaista aktiivista kilpakoiraa hakevan kannattaa valita joku muu rotu. Lunnikoiralla ei ole suurta miellyttämisen halua omistajaansa kohtaan, joten vaatii kekseliäisyyttä löytää motivoivat koulutusmetodit. Muutama harrastaa lunnikoiransa kanssa verijälkeä ja jäljestystä. 4.6. TerveysLunnikoirilla on harvoin rakenteellisia sairauksia. Rodussa esiintyy alttiutta intestinaali lymfangiektasiaan, joka on ohutsuolen imusuoniston toimintahäiriö. Vuonna 2005 toteutetun terveyskyselyn mukaan 5 koiralla 37:stä on todettu IL. Vuoden 2005 alussa tekemässämme terveys ja tilannekartoituksessa ilmenee, että monet lunnikoirat ovat alttiita vatsa- ja iho-oireille. Virallisia tutkimustuloksia ei ole yhdistyksen käytössä, koska niitä ei ole tehty. 4.6.1. PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudetLunnikoira ei kuulu tällä hetkellä PEVISAAN 4.6.2. Suomessa rodulla todetut sairaudet ja terveyskartoituksen tuloksiaRodussa esiintyy alttiutta intestinaali lymfangiektasiaan (=lunnikoirasyndrooma), joka on ohutsuolen imusuoniston toimintahäiriö, johon liittyy rasva-/valkuaisaineen-vaihdunnassa tapahtuva häiriö ja suoliston ärsytystila. Diagnoosi tehdään yleisten oireiden ja veren alentuneiden albumiini- ja proteiiniarvojen perusteella, mutta lopullinen varmuus saadaan ainoastaan ohutsuolen alkuosan biopsianäytteestä. Sairaus on parantumaton. Lymfangiektasia voi esiintyä lievänä ja satunnaisena oireiluna esim. ripulina ja oksenteluna ja iho-oireina, mutta joskus taas rajuna ja hoitamatta parissa päivässä kuolemaan johtavana tilana. Lievissä tapauksissa koira voi satunnaisesti oksennella ja ripuloida muutamana päivänä. Sillä voi myös olla vatsakipuja. Monesti oireilu on niin vähäistä ettei omistaja pidä sitä minkään sairauden oireena. Sairastumisikä voi olla mikä tahansa. Hoitona on oireiden mukainen ruokavalio; yleensä vähärasvainen ja niukkaproteiininen ja tarvittaessa tukihoidot mm. nesteytykset ja antibiootit ja kaikenlaisen stressin välttäminen. Ruokavaliohoito on elinikäinen. Huolellisella hoidolla syndroomaan sairastunut koira voi elää laadultaan ja pituudeltaan lähes normaalin elämän. Intestinaali lymfangiektasian tekee ongelmalliseksi se, että tauti ilmenee yleisoireilla, kuten pahoinvointi, ripuli, kipu, nesteen kertyminen vatsaonteloon ja näitä oireita esiintyy monissa muissakin sairauksissa. Samoin alentuneita proteiiniarvoja esiintyy muissa sairauksissa kuten suolistotulehduksen yhteydessä. On esitetty arvelu, että lunnikoirilla saattaa olla yleisestikin matalammat veren proteiinitasot muihin rotuihin verrattuna. Suolistotulehdus ei tarkoita samaa kuin IL vaan suolistotulehdus voi olla oma sairautensa esim seurauksena yliherkkyysreaktiosta antibioottihoidossa. Vaarana on, että muita samankaltaisia oireita antavia sairauksia diagnosoidaan IL:ksi, koska sitä yleisesti pidetään rodun ongelmana. Lunnikoirien silmät vuotavat varsin herkästi. Ahtaat kyynelkanavat yhdessä pölyn ja vedon kanssa saavat silmät helposti ärtymään. Vuoto on yleensä ajoittaista ja loppuu itsestään. 25 % kartoituskyselyyn osallistuneista esiintyi allergia / iho-oireita. Nk. lunnikoirasyndroomaan liittyy tällaisia oireita. Rodussa esiintyy tois- tai molemminpuolisesti kivesvikaisia 15-20 %. Laskeutumaton kives/kivekset aiheuttavat näille koirille terveysriskin lisääntyneen kiveskasvainvaaran vuoksi. Siksi on tärkeää, että kasvattajat suosittelevat piilokiveksen poistamista leikkauksella aikuisiässä. Yhdistykselle on ilmoitettu että, Suomessa on todettu yhdellä koiralla SA-tauti, yhdellä lopulta kuolemaan johtanut munuaissairaus, yhdellä pitkälle edennyt HC eli harmaa kaihi yhdessä silmässä ja toisessa alkava, yhdellä Hornerin syndrooma toisessa silmässä, yhdellä Cushing-syndrooma, yhdellä koiralla patellaluksaatio ja alentunut kuulo sekä havaittu poikkeavuutta näössä. Yhdistys kirjaa ja seuraa yksittäisiä sairauksia, sillä jotkut niistä ovat mahdollisesti perinnöllisiä. Yhdistys haluaa saada tietoa, pysyvätkö sairaudet satunnaisina tapauksina vai alkaako niitä esiintyä enemmän Suomessa tai jossakin muussa yksittäisessä maassa tai eri maissa yksittäin samanaikaisesti. Yhteenveto v.2005 terveyskyselystä (Kysely oli suunnattu jäsenistölle ja kasvattajille, mutta tietoa saatiin vain yksittäisiä koirista. Yksikään kasvattaja ei antanut tietoja kaikista kasvattamistaan koirista vaan vain omistamistaan yksilöistä).
Tutkimukseen osallistui yht.37 koiraa, joista uroksia 23 ja narttuja 14. 4.6.3. Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksistaKaikissa maissa on todettu lunnikoirilla IL:aa. Siitä on kirjoitettu ja sitä pidetään kaikkialla rodun suurimpana ongelmana. Varmaa tutkimustietoa sen yleisyydestä ei kuitenkaan ole, sillä missään ei ole tehty tuoretta kattavaa kyselyä ko. sairaudesta. Rodussa on raportoitu myös muualla muitakin sairauksia yksittäisinä tapauksina. Ainakin Norjassa ja Tanskassa on joitakin PSS-tapauksia todettu myös lunnikoirilla. Sillä tarkoitetaan erilaisia epänormaaleja verisuoniyhteyksiä porttilaskimon ja alaonttolaskimon välillä. Toisin sanoen kyseessä on porttilaskimojärjestelmän sivuvirtaus. Tanskasta tullut tieto kuurosta lunnikoirapennusta 2000-luvun alussa. Yksi koira kuollut allergiseen lääkeainereaktioon toimenpiteen yhteydessä. Norjassa on tavattu kahdella koiralla patellaluksaatio. Norjan lunnikoiralehdessä 2/2006 kerrottiin koirasta, jolla on diagnisoitu SA-tauti. |