Paavo Liskin muistolle

Heinäkuussa 1991 saapui Äyräpään kirkkorantaan kolme matkalaista. Siinä oli ensin Irja-Leena Liski, sitten Paavo ja minä kolmantena. Totesimme, että tämä oli ankarien taistelujen paikka Talvisodan aikana 1940 sekä Jatkosodassa kesällä 1944. Silloin, vieressä vuolaana virtaavan Vuoksen aaltoihin, uupuivat monen suomalaissoturin voimat heidän uidessaan tulituksen alla, kohti vastarantaa tai ensin oikealla olevaan Mustasaareen. – Olimme hetken hiljaa.

Sitten Paavo kohotti katseensa ja kysyi: Mikä on tuo harjanne ja sen vaalea hiekkaranta tuossa edessä? – Siinä on Vasikkasaari. Harjanne kuului Äyräpään kuntaan ja sen takana olevat peltoalueet asumuksineen Vuokselan kuntaan.

Vasikkasaari! Minun äitini on syntynyt siellä, huudahti Paavo. – Kyllä tiedän, ja minun äitini on syntynyt tuon saaren toisella puolella Uudenkylän rantamilla sijainneessa Mörölän talossa muutamaa vuotta myöhemmin.

Paavon äidin, Ailin, vanhemmat muuttivat sitten lapsineen saaresta Uudenkylän Alholaan, mutta aika-ajoin he kävivät yhdessä tai erikseen tervehtimässä saareen jääneitä sukulaisiaan. Soutumatkaa varten he aina lainasivat veneen Mörölästä. Toisinaan minun äitini lähti mukaan, olihan hänellä ja Paavon äidillä siellä yhteisiä sukulaisia kahdessakin perheessä.

Vuosia myöhemmin naapurikylän poika Aaro Liski haki viehättävän Aili-neidon Alholasta Päiväkiven Virkkilään ja perusti näin kodin ja perheen paikkaan, jossa Paavo syntyi kesällä 1939. Paavo sai ensimmäiset lapsuusajan arvokkaat muistot vuosina 1943 ja 1944. Niihin kuuluivat äidin pyykkirannassa ongella saatu ensimmäinen ahven sekä opettaja Uuno Tuhkasen huudahdus: ”Lähe Paavo kalalle”. Näistä erilaisista muistoistaan hän joskus kertoili.

Ja niin Paavosta kehittyi ensin aito vuokselalainen. Vuosia myöhemmin hänet tunnettiin tyypillisenä karjalaisena esikuvana. Varttuneena hän oli todellinen suomalainen mies, jonka sisimpään mahtuivat Suomen sukuiset kansat ja heimot, missä kaikkialla maailman kolkilla meitä suomalaisia asuukaan. Muistotilaisuudessa olevat liput – Vuokselan, Karjalan ja Suomen liput muistuttavat meitä näistä Paavon sydämen asioista elämänsä aikana.

Me vuokselalaiset saimme iloita Paavosta monella tavalla. Milloin hän lausui otteita Kalevalasta tai Aleksis Kiven tuotannosta ja lauloikin juhlissamme. Hän oli eloisa erilaisten tilaisuuksien juontaja sekä erityisen armoitettu juhlapuhuja. Paavo oli taide- ja laajemminkin kulttuuritoiminnan alalla todellinen monitaituri.

Vuoksela-Seura halusi valmistaa entisestä kotikunnastamme videokasetin. Paavo teki käsikirjoituksen ja johti työryhmän työskentelyä. Työryhmään kuului mm. kunnallisneuvos Veikko Juvonen, samoin päättyneenä kesänä edesmennyt toinen ”Vuokselan Paavo”, kenr.luutn. Paavo Junttila sekä muitakin. Sitten filmattiin meille rakkaita maisemia ”maalta, mereltä ja ilmasta”. ”Maa” tarkoitti Vuokselan kylämaisemia, ”meri” Vuoksen laineita ja ”Ilma” helikopterista suoritettua kuvausta Vuoksen molemmin puolin Kiviniemen koskesta Paakkolan kanavalle ja takaisin. Tämä Paavon suunnittelu- ja ohjaustyö ansaitsee erityisen maininnan vuokselalaisten keskuudessa.

Paavon monin tavoin myönteinen ja lahjakas karjalaisolemus ei liiku enää näkyvänä hahmona meidän keskuudessamme, mutta hänen muistonsa elää ja vaikuttaa jatkuvasti. Tunnemme nöyrää kiitollisuutta siitä, mitä olemme saaneet Paavolta vuosikymmenien kuluessa. Me jäämme syvästi kaipaamaan häntä, hyvää ystäväämme, Irja-Leenan ja muiden lähiomaisten kanssa. Me siunaamme Paavon muistoa.

Kotiseutuneuvos